Grillailua Cobbilla

Meilläkin on nyt se purjehdusbloggarien villitys: Cobb-grilli, valmistajansa mukaan ”pieni keittiö jonka saat mukaan matkalle”. Ostettiin siihen myös valmistajan suosimia brikettejä. Ilmeisesti niitä on kahta lajia, nämä on nimeltään Quick BBQ. Ennen lähtöä luettiin verkosta mitä ongelmia muilla on ollut, joten ei toistettu niitä, vaan kehitettiin ihan omia.

Joidenkin on ollut vaikea saada Cobbiaan syttymään (ehkä eri briketti kuin meillä ?). No ensimmäisellä kerralla laitettiin briketin päälle muutamia sytytyspaloja. Ne paloivatkin isolla liekillä syösten kipinöitä kesäiltaan – tästä jäi ikuinen jälki sitloodan gelcoatiin (aargh). Kipinöinti vaihtui savuamiseen, kun suljettiin kansi, niinpä saatiin veneen palohälytinkin raikaamaan. Niinpä siepattiin sytytyspala grillipihdeillä ja viskattiin jorpakkoon. Se mokoma muuten kelluu. Toisena iltana sytytys onnistui toki ilman sytytyspaloja, mutta lieskat ja kipinät lensivät jälleen hetken ajan. Nyt oltiin viisaina rantakallion grillipaikalla.

Ruoasta tuli joko tosi hyvää tai meillä oli kiljuva nälkä. Kasvikset paistuivat yhtä miellyttäviksi sekä rasvaurassa että teflontason päällä. Raakoja perunoita ei vielä sinne laitettu, vaan ylijääneitä keitettyjä perunoita ja Provencen kasvikset -pakastesekoitusta, joka oli palvellut kylmäkallena. Rasvaurassa kypsenevät kasvikset jättivät mustia jälkiä, joiden tiskaaminen jäi kotitehtäväksi. Ei ole vielä kokeiltu laittaa sinne nestettä, millaisiakohan saunavihanneksia silloin tulisi ?

Lihaa, maissia, kesäkurpitsaa ja bataattilohkoja.
Tiskarin huomautus: Jostain kuvan ruokalajista erottui mustaa hiilihydraattipitoista smegmaa joka paloi alempaan astiaan kiinni.

Cobbissa onnistui myös mustikkajälkiruoka. Se alkoi piirakkana mutta muistutti jossain vaiheessa enemmän kiisseliä. Taikina nimittäin upposi marjojen sekaan. Jälkeenpäin kuikuilin naistenlehden kuvasta, että ei olisi pitänyt sulkea folionyyttiä (Kodin kuvalehti 14/15, jonka ohjeesta tämä on modattu).

Grillattu mustikkapiirakka

Tarjoiluehdotus.

• 2 dl mustikoita
• (perunajauhoja ?)
• 1 dl isoja kaurahiutaleita
• 1 dl sokeria
• 25 g voita

Repäise alumiinifoliosta iso pala, taita kahtia, paina sen keskikohta jälkiruokakulhon avulla lommolleen. Kaada syvennykseen mustikat, joihin voisit sekottaa perunajauhoja jos otit niitä mukaan retkelle. Valmista taikina sekottamalla ainekset murumaiseksi tahnaksi, murentele se marjojen päälle ja muotoile folionyyttiä niin ettei marjat valu pihalle mutta älä sujlje, jotta taikina saisi kivaa väriä. Grillaa jonkun aikaa, tarjoa vaniljarahkan, kermavaahdon tai vaniljajäätelön kera.

Mustikkapiirakan toinen tuleminen päätyi yhtä umpisukelluksiin kuin edellinenkin; kuvalehdessä käytetään myös muita, vähemmän mehukkaita hedelmiä. Tää taikina on kyllä siitä idioottivarmaa, että maistuu raakanakin. Jälkiruoka siis vasemmalla, käytetty briketti ylhäällä ja kansi oikealla.

Lisäys

Cobbilla on nyt tehty ruokaa viisi kertaa. Tuntuu siltä että tämän brikettityypin pinnassa on kerros, joka kipinöi ja lyö liekkejä sytytysvaiheessa. Sen hiivuttua alkaa hehkua hiillos.