Saatiin rulla valmiiksi ja viimeinen vantti paikoilleen, kesäilta oli kaunis joten myöhäisestä hetkestä huolimatta kärrättiin masto nosturille. Marin ja Klasun kärsivällisellä avustuksella se nousi paikoilleen ja kauhealla kiskomisella ja kallistelulla saatiin vantit ja harukset kiinni. Ja sitten huomattiin että vantit oli taas ristissä. Siis, muistiin ensi kerraksi: alempi vantti etummaiseen ruuviin.
Laskevan auringon viimeiset säteet kultasivat maston huipun…
Tämän vuoden mastonosturiopetus on, että jos joku ei meinaa mennä, ei pidä runnoa väkisin vaan miettiä, missä on vika.
Proviantti 
Vastaa