Auringonpilkahdus: kesä on tulossa

Masto on pystyssä. Tämä kevättöiden merkittävä askel sujuu vuosi vuodelta luonnikkaammin. Katsoin nyt jälkikäteen viime vuoden muistilistan ja nyt tehtiin kaikki silloin kirjatut parannukset: suojattiin rulla muovikassilla, laitettiin apuköysi nostoliinaan, laitettiin silmukka oikein päin ja soviteltiin sokat valmiiksi oikeisiin ruuveihin.

Kun meidän ja kavereiden mastot olivat ylhäällä, aurinko kurkisti pilviverhon raosta.

Kuten viime vuonna suunniteltiin, ostettiin myös alumiininsuoja-ainetta. Se on vaan siitä kummallista, että se houkuttelee öttiäisiä sankoin pilvin. Eikä se ole vain meidän maston ilmiö, Mikko kertoi että heille kävi samalla tavalla. Öttiäiset lähtivät pesemällä mutta lähtiköhän tuo alumiiniaine myös.

Alumiini- ja sääskiöljyä ?

Itse mastonnosto meni Hannun ja Marikan avulla helposti, mutta ennen sitä istuttiin jälleen kerran tuntikausia sorakentällä ähräämässä köyttä profiiliin. Meidän Profurlin ranskalainen profiilirakenne edellyttää, että köysi kulkee profiilin urassa. Tänä vuonna ostettiin uusi köysi Marnelasta, ja se kulkee urassa kuin unelma, paitsi profiilipalojen liitoskohdissa. Köyden pää oli poltettu rispaantumattomaksi, ja polttaessa syntyvä möykky ei kulje liitoskohdista. Oikea ratkaisu, lopulta, oli purkaa köyttä, katkaista sen sisäosa lyhyemmäsi ja ommella reunaosa suppuun Kirsiltä pummatulla neulalla ja langalla.

Väärä vastaus: jos köydenpäätä pitää polttaa, grillisytytin on parempi kuin stendari, ja tätä köyttä ei pitänyt polttaa vaan ommella.

Tässäkin postauksessa on mainittu neljä kerhomme jäsentä nimeltä, lisäksi saimme hiekkakentällä istuessa ihailla miten kaksi henkeä laittaa maston ilman mitään kohellusta, ja itsekin saatiin osallistua muiden hommiin, mistä oppii aina jotain. Tällaisten asioiden takia me kuulutaan kerhoon.